Sinulle kirjoitan Neiti Suloheinä

Vaik on monet rakkaat jo enkeleinä

Heistä samaa kaipuuta en saa

Meidän suhde oli tähdenlento

Maahan päästäkseen liian hento

Enkeleitä emme saa unohtaa

Jälleen yksin sänkyyn hyydyn

kainalooni noukin tyynyn

tähän huoneeseen pimeään

kun nyt yksin jään

mut vaikken muistais edes nimeään

sinut viel unissani nään

ja vaikka päätyisin puistoihin

sinut sain muistoihin.

Aina tämän saman laulun myötä

Muistan sitä ensimmäistä yötä

Jonka kanssas viettää sain.

Ajan siitä jo tiedän kulkeneen

Ja kuten tiedän teidän arvanneen

Enää olet mulle muisto vain.

Pois on pakko mun päästävä

Koska vaik ois kuinka säästävä

Ei rakkautta säilöä voi

Se katoaa kuin aamunkoi

Vuonna -44 kaatuneena

Makaa nyt jo maatuneena

Isoisäni mun

Minä elämään paatuneena

Vaikeuksiini naantuneena

Itseäni ammun